Tärkein politiikan sektori on ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Yhteiskunnan toimintakyky on hataralla pohjalla, jos tämä ei ole kunnossa. Tämä jo presidentti Kekkosen aikanaan esiin tuoma viisaus on konkreettisesti nähty viime vuosina, niin Suomessa kuin Euroopassa, mm. terrorismin, hallitsemattoman maahanmuuton ja kyberiskujen kautta. Kaikkiin turvallisuusuhkiin on pyrittävä vaikuttamaan etukäteen ulkopolitiikan keinoin, mutta yhtä lailla on valmistauduttava mahdollisimman kattavaan puolustukseen.

Perinteiset käsitteet sodasta ja rauhasta ovat muuttuneet. Enää kyse ei ole pelkästään sotilaallisesta uhasta. Hybridisodankäynti on nykypäivää, mikä tarkoittaa, että käynnissä on erilaisia sodankäynnin muotoja. Turvallisuusuhat ovat monimuotoisempia kuin ennen. Vaikka emme olisi sotilaallisen uhan alaisia, voimme olla muunlaisten hyökkäysten kohteena. Tämä tarkoittaa sitä, että totuttujen ja selkeiden turvallisuusuhkien lisäksi on sellaisia, joita emme välttämättä edes huomaa.

Joku toimija voi yrittää vaikuttaa turvallisuuteemme verkon kautta ja voi olla vaikeaa nimetä, kuka kyseinen toimija on. Se voi olla valtio, organisaatio, mikä tai kuka tahansa, joka jollain keinolla haluaa aiheuttaa turvattomuutta. Turvallisuuteemme voidaan vaikuttaa myös taloudellisin sekä rikollisin keinoin ja teknologian kehitys antaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia turvallisuuden rikkomiseen. Nykypäivän turvallisuusuhat, kuten terrorismi, kyberuhat tai ilmasto-ongelmat eivät pysähdy valtioiden rajoihin. Laajalle ulottuvat ongelmat vaativat laajaa yhteistyötä.

Kannatan Suomen omaa vahvaa puolustusta ja omaa armeijaa, mutta myös EU:n puolustusyhteistyötä, sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Siihen kuuluvat suorituskykyjen parantaminen ja koordinointi, logistiikka, kriisinhallinta ja hankinnat. Se ei kuitenkaan tarkoita EU-armeijaa. Natoon kuuluvat EU-maat eivät sitä kannata. Ne pelkäävät päällekkäisyyttä Naton toimintojen kanssa, eivätkä halua rinnakkaista järjestelmää.

Erityisesti Saksa ja Ranska ovat puhuneet yhteisen EU-armeijan puolesta. Taustalla on Yhdysvaltojen vetäytyminen monenkeskisestä yhteistyöstä ja kansainvälisistä sopimuksista. Vetäytyminen INF-sopimuksesta oli Yhdysvaltain reaktio vanhentuneeseen sopimukseen sekä Venäjän että Kiinan muuttuneeseen rooliin maailmanpolitiikassa, mikä sinänsä oli ymmärrettävä liike presidentti Trumpilta. Trump on arvostellut Naton eurooppalaisia kumppaneita vapaamatkustajiksi, mitä ne kieltämättä ovat olleet, Yhdysvaltain toimiessa pääasiallisena maksumiehenä. EU:n ja Yhdysvaltain välillä on epäluottamusta, jonka takia EU:n oma armeija on noussut esiin.

Tällä hetkellä EU:n armeija ei ole realistinen. Natoon kuulumattomille maille se saattaa tulevaisuudessa olla varteenotettava vaihtoehto. Toteuttaminen on kuitenkin Naton läsnäolon takia vaikea yhtälö, tosin kansainvälinen politiikka on jatkuvasti muutoksessa. Kiina nostaa profiiliaan maailmanpolitiikassa ja -taloudessa ja myös sotilaallisesti. Tämä kehitys voi tarkoittaa monenlaista muutosta Euroopalle.

Julkaistu 25.5.2019 Puheeaihe.fi https://www.puheenaihe.fi/puheenaihe/miten-euroopasta-tehdaan-turvallisempi/