Pelastetaan sivistysyliopistot

Julkaistu Turun Sanomissa, Salon Seudun Sanomissa ja Suomenmaassa 13.2.2015:

 

Ministerivoittoinen työryhmä pääministerimme johdolla miettii miten suomalaista yliopistomaailmaa kehitettäisiin. Työryhmän ehdotuksiin kuuluu kaupallisen osaamisen korostaminen, yhteisprofessuurien perustaminen teollisuuden kanssa, tutkijoiden määrän vähentäminen sekä tutkijoiden siirtyminen työurallaan joksikin aikaa yrittäjiksi.

Yritysten tarpeisiin tilattua tutkimusta toki tarvitaan ja se saattaa helpottaa joidenkin vastavalmistuneiden työllistymistä. On kuitenkin lyhytnäköistä ja kapea-alaista keskittää tutkimustyötä liikaa elinkeinoelämän sen hetkisiä tavoitteita palvelevaksi. Nokian kulta-aikana koulutettiin valtava määrä insinöörejä, joista moni on nyt työtön. Teknologia kehittyy sellaista vauhtia, että sen ajan opituilla tietotaidoilla ei enää työnhaussa pärjää.

Julkinen ja tasa-arvoinen peruskoulutus, sekä sen jälkeen kykyjen mukainen jatkokoulutus on turvattava jatkossakin. Moni kyky ja lahjakkuus olisi jäänyt vaille koulutusta, jos se olisi ollut maassamme maksullista. Toisaalta, ei ole pelkkä myytti, että ulkomaiden maksullisista opinahjoista – vanhempien maksukyvyn mukaan, on valmistunut hieman karrikoiden lähes lukutaidottomia korkeakoulututkinnon saaneita.

Työryhmä haluaa vähentää tutkijoiden lukumäärää ja se ehdottaa tutkijoille yrittäjäuran kokeilua, jonka jälkeen tutkijat voisivat palata takaisin tutkijauralle. Joko ministerit eivät ymmärrä tieteen tekemisestä juurikaan mitään tai sitten kyseessä on yksi tapa vähentää tutkijoiden määrää. Paluu tutkijan uralle on nimittäin käytännössä lähes mahdotonta.

Samaan aikaan kun työryhmä on vähentämässä tutkijoiden lukumäärää, tulee muistaa, että korkeakoulutettuja – myös tutkijoita – on siirtynyt yrittäjiksi, koska työpaikkoja ei kotimaasta (etenkään Varsinais-Suomesta) löydy. Tällä keinolla saamme toki lisää akateemisia pakkoyrittäjiä, jotka muuten roikkuisivat työttömyystilastoissa.

Kaikista ei silti ole yrittäjiksi, toiset ovat tuottavimmillaan juuri tutkijoina, omalla alallaan. Ala ei välttämättä ole se rahakkain, mutta sillä on paikkansa sivistyksessä ja mikä tärkeintä; se, mikä tänään voi elinkeinoelämän mielestä olla turhan tutkimista, saattaa huomenna olla tuiki tärkeää tietoa koko kansakunnalle.

Laadukas, laaja-alainen peruskoulutus ja tutkimustyö ovat Suomen tulevaisuuden perusta.

Eläköön vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle!

Annina Ruottu