Eriarvoisuus kasvussa, keskiluokka katoamassa

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolon ylläpitäjänä ja mahdollistajana on ollut pääasiallisesti maamme keskiluokka, johon suurin osa suomalaisista on kuulunut, työntekijöinä ja esimiehinä. Nyt yhteiskuntarakenteessamme on nähtävissä kuilu rikkaimman vähemmistön ja muun väestön välillä. Sen syvenemisen estämiseksi on tehtävä tietoinen päätös tai Suomi ajautuu kohti kaksiluokkaista yhteiskuntaa.

Kuka hyötyy, kun poliitikkojen vaalikassaa rahoittanut miljonääri muuttaa Suomesta minimoidakseen verojen maksun? Entä kun suuret, globaalit yhtiöt vähentävät taloudellisista syistä työntekijöitään, samalla kun johtajien palkkioita korotetaan? Tai kun talousmahtien rikkauksia häipyy veroparatiiseihin? Ei ainakaan Suomen kansan enemmistö.

Sen sijaan keskituloiset palkansaajat ovat tukeneet koko yhteiskuntaa työpanoksellaan, ostovoimallaan ja verotuloillaan. Keskiluokan tila on kuitenkin heikentynyt. Työttömyys on yhä useamman arkea. Koulutus ei enää takaa hyväpalkkaista työpaikkaa eikä ahkera työnteko vaurastumista.

Eräiden suomalaisten politiikoiden keskuudessa on havaittavissa Yhdysvaltojen yhteiskuntamallin ihannointia. Amerikkalainen keskiluokka, ”amerikkalaisen unelman” rakentaja ja ilmentymä, oli maailman rikkain keskituloisten joukko 1950-1970 –luvuilla. Sen jälkeen se on asteittain köyhtynyt ja pienentynyt. Amerikassa yleinen koulutustaso on laskenut, tavallisten palkansaajien tulotaso on heikko suhteessa menoihin, suuret yritykset maksavat vain vähän veroja yhteiskunnan hyväksi. Rikkaat ansaitsevat suhteessa enemmän kuin muualla, siksi USA valtiona lukeutuu maailman rikkaimpiin. Silti rikkaita on vain pieni prosentti, yhä heikommin toimeentulevia palkansaajia sen sijaan yhä enemmän. Syynä on linjoiltaan samantapainen politiikka kuin mitä kokoomus pyrkii maassamme toteuttamaan.

Yhdysvaltojen yhteiskuntamallissa on kaksi vastakkaista puolta. Se on yhtäältä rikas ja hyvinvoiva, toisaalta köyhä, jopa lohduton. Jälkimmäinen on useammalle amerikkalaiselle tullut yhä tutummaksi. Maassa on keskitetty ja toimittu suuruuden ekonomian säännöillä. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä on hävinnyt suurten yksiköiden vallattua markkinoita. Ihmiset ovat pakotetut  muuttamaan suurkaupunkien lähettyville työpaikan takia. Tulot eivät aina riitä kohtuulliseen elintasoon edes useammalla palkalla. Asuntojen vuokrat ovat nousseet pilviin. Rikkain väestö on rikastunut entisestään, keskiluokka sekä muu väestö köyhtynyt, elintaso laskenut ja eriarvoistuminen korostunut. Sosiaaliturvajärjestelmä ja julkiset palvelut ovat heikkoja. Hieman karrikoiden; Amerikassa ei ole varaa ikääntyä, tulla sairaaksi tai yksinäiseksi ilman paksua lompakkoa tai sopivaa vakuutusta.

Eriarvoistuminen näkyy Euroopassakin epävarmuutena toimeentulosta, mikä lisää vastakkainajattelua, levottomuuksia ja rasismia. Suomessa työpaikkoja on keskittämispolitiikalla siirretty pääkaupunkiseudulle, missä työpaikkojen kysyntä ei enää vastaa tarjontaa. Korkeasti koulutettuja muuttaa maasta, koska työtä ei ole tarjolla. Tiedot, taidot, sekä koulutukseen käytetyt varat katoavat muualle aivoviennin myötä.

Keskiluokan heikkeneminen lisää heikoimmin toimeentulevien väestöryhmän kasvua sekä vähentää maan kokonaishyvinvointia. Kaksiluokkainen yhteiskunta on hyvinvointiyhteiskunnan vastakohta, sen loppu. Tällä hetkellä suomalainen keskiluokka voi paremmin kuin amerikkalainen, mutta ilman tietoista päätöstä politiikan muutoksesta, suunta on sama.

Annina Ruottu