Eettinen politiikka on mahdollista

Eettinen politiikka on mahdollista

LUKIJAN KOLUMNI | Turun Sanomat 4.6.2013
Annina Ruottu

Sanotaan, että politiikka on likaista, valta korruptoi ja että poliitikot ovat ahneita, valehtelevia pelureita. Tällaisia poliitikkoja todellakin löytyy poliittisen kentän joka tasolta, jokaisesta puolueesta, jokaisesta maailmankolkasta. Ikävien tapahtumien perusteella kyseenalaistetaan helposti kaikki poliitikot, määrätty puolue tai politiikanteko kokonaisuudessaan. Reaktio on ymmärrettävä, mutta perustuu pettymykseen, ei totuuteen.

Jotkut poliitikot kohtelevat myös puoluetovereitaan likaisin ottein. Toisinaan väärinkäytöksiin kyllästyneet perustavat uuden ryhmän, päämääränään läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus. Ryhmän koko kasvaa. Kasvu ei kuitenkaan ole demokratian kannalta pelkästään positiivinen ilmiö. Kasvava puoluekoneisto perustuu hierarkiaan, toimintaa ei enää johdetakaan ruohonjuuritasolta. Protestiryhmästä tulee tarkoitusperiensä irvikuva, elleivät sitä johtavat osaa, tai halua, johtaa oikein.

Robert Michels esitti vuosikymmeniä sitten ”Oligarkian kultainen laki” -teoriallaan, että demokratiassa on aina harvainvallan riski. Toiminnan rationalisoimiseksi kasvavaa joukkoa pitää hallita, joten tasa-arvoinen ryhmä jaetaan johdettaviin ja johtajiin. Ongelmat alkavat, kun johtajat eristäytyvät johdettavista ja tekevät omavaltaisia päätöksiä muiden mielipiteistä piittaamatta, tehokkuuden ja asiantuntijuuden nimissä.
Ongelmat kasvavat eliitin valitessa itsensä ja suosikkinsa poliittisesti sekä taloudellisesti merkittäviin asemiin ja työtehtäviin. Sukulaisia ja ystäviä suositaan. Sopivilla henkilövalinnoilla vältetään jääviysongelmat, sillä valitut tukevat eliitin päämääriä tehtävissään. Eliitti kokee itsensä kaikenvoivaksi ”hyvien veljiensä” seurassa.

Edellä kuvattua tapahtuu Suomessakin, vaikka olemmekin maailmanlaajuisen korruptiolistan puhtoisimpia. Kaikki eivät ehdoin tahdoin tee rikkeitä. Joskus raja oikean ja väärän välillä on hiuksenhieno. Toisinaan objektiivisuus tai tarkkaavaisuus hämärtyy ja virheitä voi tapahtua, kenelle tahansa. Poliitikonalut saattavat olla hyväuskoisia, onhan poliittisilla johtajilla yleensä karismaa ja hyvät puhelahjat, kaunopuheita on helppo ja mukavakin uskoa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

On poliitikkoja, jotka ylimielisyydessään eivät ymmärrä peitellä toimintaansa. Löytyy opportunisteja, jotka eliittiä mielistellen nousevat herrahississä ylöspäin. Valtaa käytetään häikäilemättömästi. Kritisoijat hiljennetään painostuksella, valehtelulla, syrjinnällä, panettelulla, ryhmäkurilla tai pikkuhiljaa väsyttämällä. Hiljentämisyrityksistä huolimatta pinnan alla kiehuu, johtajat ovat menettäneet johdettavien luottamuksen. Likaiseen toimintaan kytkeytyneitä henkilöitä tarkkaillaan suurennuslasilla, monelta suunnalta. Tuloksena protesteja, oikeudenkäyntejä, ryhmän hajoamisia, skandaaleja, jne.

Onneksi löytyy politiikantekijöitä, jotka osaavat ja haluavat toimia toisin. Miten poliitikot välttävät vallan kasvuun liittyvät lieveilmiöt? Vastaus on yksinkertainen: toimimalla eettisesti. Eettinen poliittinen toiminta perustuu sääntöjen noudattamiseen, oikeudenmukaisuuteen, rehellisyyteen ja tasa-arvoon. Tuloksena yhteinen hyvä.

Annina Ruottu

Kirjoittaja on politiikan tutkija ja Liedon kunnanvaltuutettu.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijan+kolumni/470782/Eettinen+politiikka+on+mahdollista