15 vuotta sitten

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 muutti meidänkin perheen elämän. Asuimme New Yorkissa. Amerikkalaiseen tapaan hoidin pientä lastamme kotona. Sinä aamuna sain mahdollisuuden käydä kampaajalla, sillä mieheni jäi kotiin vahtimaan lastamme. Mieheni työpaikka sijaitsi WTC-tornien läheisyydessä, kokouksia pidettiin tornien tiloissa aina silloin tällöin.

Noin yhdeksän aikaan sinä aurinkoisena, kauniina syysaamuna, istuin kampaamon tuolilla ja katselin samalla seinällä olevaa televisiota. Näky oli kuin elokuvista, paitsi että tämä oli totta ja tapahtui lähellä. Lähdin epäuskoisena ja hieman paniikissakin ajamaan autolla takaisin kotiin.

Perheemme oli kunnossa, mutta toisin oli naapurissa. Japanilaisen perheen isä työskenteli toisessa tornissa ja oli yksi menehtyneistä. Kotiäiti ja kolme lasta jäivät ilman isää, puolisoa ja toimeentuloa.

Tuleva yö oli karmiva. Kattomme yllä lenteli matalalla sotilaskoneita. Mustassa yössä meteli tuntui pelottavalta ja mietin, tällaistako on sodassa. Katselin pientä nukkuvaa lastamme. En tiennyt mitä odottaa tai mitä tapahtuisi. Kukaan ei tuntunut tietävän, edes presidentti Bush tai muu maan johto. Kaikki tuntui epätodelliselta, kaaosmaiselta.

New York eli painajaista. Moni menetti iskun jälkeen työpaikkansa ja halusi muuttaa pois. Asuntokauppa ei käynyt. Yleensä niin kalliit, halutut asunnot seisoivat tyhjillään, savun ja pölyn seassa. Jotkut näkivät niissä bisnesmahdollisuuden, uskoivat tulevaisuuteen ja ostivat asuntoja pilkkahintaan. Toisilla tulevaisuutta ei ollut, joillain tulevaisuus oli pelon ja tuntemattoman sekoitus. Anthrax- eli pernaruttokirjeet lisäsivät ihmisten epäluuloja ja syyttömistä tehtiin syyllisiä.

Kävimme luhistuneiden WTC-tornien luona. Otin valokuvia kamerallani. En tiedä missä kuvat ovat, toivottavasti ne jonain päivänä vielä löytyvät jostain. New York City oli minulle unelmien suurkaupunki, koti, jonka ilmapiiri muuttui peruuttamattomasti iskujen jälkeen.

Olen monesti miettinyt, mitä naapuriperheelle lopulta tapahtui ja missä he nykyään ovat. Heidänkin kotinsa oli iskun jälkeen tyhjillään, kunnes hautajaiset pidettiin siellä. Oli vaikea ilmaista osanottoa, oikeita sanoja tilanteeseen ei tuntunut löytyvän. Ystäväpiiriini kuului pohjoismaalaisia, joista jokainen lähti iskun jälkeen takaisin kotimaahansa. Mekin muutimme lopulta Suomeen.

WTC-iskujen myötä eräs aikakausi Yhdysvalloissa, mutta myös maailmanpolitiikassa loppui ja toinen alkoi. Iskujen seurauksia elämme edelleen.